3. lokakuuta 2017

Ehkä me vielä joskus pärjätään

DSC_3062-01
Kajaanista ei ole yhtäkään kuvaa joten postauksen kuvat on otettu 10.9. harjoitusraveista Lieksassa.
Sunnuntaina oli pitkästä aikaa vuorossa ravit Diranan kanssa. Aamulla suuntasimme traileri auton perässä hakemaan Diranaa. Poni tavaroineen kyytiin ja auton nokka kohti Kajaanin ravirataa. Dirana oli ihan unessa ja jouduimme suunnilleen kantamaan sen pois karsinasta. Matkalla otimme ystäväni Tiian kyytiin Nurmeksesta. Paikan päälle saavuimme vähän yhdentoista jälkeen, eli riittävän ajoissa, sillä startti oli klo 12.30. Äiti ja siskoni jäivät ottamaan Diranaa kopista ulos sillä aikaa, kun minä ja Tiia lähdimme käymään sisäänkirjoituksessa ja valjasautossa. Autolle palattuani aloin valjastaa Diranaa ja saatuani kärrit perään lähdin lämmittämään. Lämmityksen ajaksi jätin laput ja huput pois, jotta poni saa katsella ympärilleen ja tutustua uuteen paikkaan sekä karistella viimeisetkin unenrippeet pois.

Lämmitys meni miten meni. En lämmittänyt ollenkaan radalla, vaan pelkästään varikolla. Dirana painoi ohjalle ihan kamalasti ja vei minua ympäri varikkoa miten mielii. Lopulta en enää edes yrittänyt saada sitä kävelemään, vaan annoin juosta toisen ponin perässä. Ei ollut fiksu idea, sillä toisen ponin lähtiessä eri suuntaan kuin me, alkoi pukkirodeot ja peruuttelut. Sain Diranan kuitenkin nopeasti jatkamaan eteenpäin. Otin vielä muutaman reipaamman pätkän ison hevosen perässä ja ne sujuivat oikein hyvin, mutta jarrut olivat hukassa ja välillä poni menikin pukkilaukkaa minun roikkuessani kaikin voimin ohjissa. Lämmityksen jälkeen annoin Diranan seistä hetken aikaa trailerin perässä ja laitoin sille huput sekä laput päähän, jotta se ei laukkailisi startissa.

DSC_3061-01

Suuntasin kokoontumisrinkiin omalle paikalleni ja pian ponilähtö jo kuulutettiinkin radalle. Menimme esittelyyn viimeisinä, sillä meidän numero oli yksi. Esittelyssä pyysin Diranalta vielä reippaampaa pätkää ja se vastasi pyyntööni ihan hyvin, muttei yhtä hyvin kuin varikolla. Volttaus sujui ongelmitta, mutta meno hyytyi heti kun saimme lähteä. Käskin käskemästä päästyäni, jotta Dirana lähtisi juoksemaan edes vähän reippaampaa, mutta ei se saanut vaihdetta silmään koko kierroksen aikana. Kaikki muut lähdön ponit pääsivät meistä heittämällä ohi, eikä Dirana lähtenyt yhtään reippaampaa edes niiden perään. Maalisuoralla yritin vaan pitää Diranan ravilla maaliviivalle saakka, jottei meitä hylättäisi. Ponin pää painui maahan ja meno oli käsittämättömän tahmeaa, mutta päästiin kuin päästiinkin ravilla maaliin ja saatiin hyväksytty suoritus. Aika oli 4.18, eli huomattavasti ennätystä huonompi. Muutenhan startti meni ihan hyvin, sillä Dirana ei edes yrittänyt laukata saatikka poistua radalta, mutta aikaan en ole lainkaan tyytyväinen.

Laitan tahmeuden uuden paikan sekä lappujen ja huppujen syyksi, sillä lämmityksessä Dirana meni oikein hyvin ilman lappuja ja huppuja. Aiemmin Dirana keskittyi liikaa ympäristöön eikä juoksemisesta siksi tullut mitään, joten laitettiin sille laput ja huput. Nyt se kuitenkin vaipuu liikaa omiin ajatuksiinsa eikä välitä käskyistä tai muista poneista tippaakaan. Seuraavalla kerralla otetaan ainakin laput pois ja laitetaan sekki. Pitää yrittää päästä tämän syksyn aikana starttaamaan vielä kerran, mutta saa nähdä löytyykö sopivia lähtöjä.

2017-10-03_01-19-05

18. syyskuuta 2017

Metsän siimeksessä -kuvapostaus


DSC_3428-01
1.
Lauantaina oli vihdoin se kauan odotettu päivä, kun ystäväni Tiia tuli ratsastamaan Nopalla! Ennen ratsastusta kävimme ottamassa minusta ja Nopasta kuvia. Niistä tuli aivan ihania, kun aurinko paistoi ja taustalla oli tunnelmallinen kuusimetsä. Meillä oli hiukan hankaluuksia saada Nopan korvia pysymään pystyssä, mutta esimerkiksi oksien heittelyllä sekin homma hoitui. Suuri kiitos vielä kerran Tiialle!

DSC_3299-01
2.
DSC_3264-01
3.
DSC_3326-01
4.
DSC_3439-01
5.
DSC_3237-01
6.
DSC_3193-01
7.
DSC_3423-01
8.
DSC_3209-01
9.
DSC_3256-01
10.
DSC_3202-01
11.
Kuvausoperaation jälkeen heitimme ponille ratsastusvarusteet satulaa lukuun ottamatta päälle ja Tiia hyppäsi selkään. Ratsastuksesta oli siis selvittävä ilman satulaa, koska meidän satula ei istu Nopan selkään lainkaan. Laitettiin narukin kaulalle mahdollisten pukkirodeoiden varalta, mutta Noppa käyttäytyikin todella hyvin koko ratsastuksen ajan vaikka edellisen kerran sen selässä oli ratsastaja ollut vuosi sitten! Alkuun ratsukko käveli ja ravaili vähän pellolla, mutta Noppa yritti jatkuvasti syödä, joten päätimme siirtyä ajolenkille. Kierrettiin ajolenkki ympäri kaksi kertaa. Noppa meni koko matkan todella rauhallisesti eikä hötkyillyt ja hosunut kuten yleensä ajaessa. Omaan silmääni ratsukon meno näytti oikein hyvältä ja Tiia sekä ponikin vaikuttivat tykkäävän! Ehdottomasti pitäisi yrittää saada joku kiipeämään Nopan selkään mahdollisimman usein, jotta ratsastusjutut pysyisivät ponilla mielessä.

DSC_3458-01
12.
DSC_3478-02
13.
DSC_3454-01
14.

DSC_3518-01
15.
DSC_3520-01
16.
Löytyykö kuvista suosikkia?

4. syyskuuta 2017

Kesän parhaat palat

Kesäloma hujahti ohi harvinaisen äkkiä ja tuntui, etten ehtinyt tekemään mitään mitä suunnitelmissa oli. Kuvia katsellesani kuitenkin tajusin, että olin kesän aikana tehnyt yhtä sun toista hauskaa, joten tässä postauksessa ajattelin kertoa pääpiirteittäin menneestä lomasta.


Ensimmäisenä mieleen tulee startit, joita pääsin kesän aikana ajamaan Diranalla yhteensä viisi kappaletta, kaksi harjoitusraveissa ja kolme ihan oikeissa raveissa. Menestystä ei juurikaan tullut, vaan saldo oli kolme hylättyä ja kaksi hyväksyttyä suoritusta. Lieksan raveissa 11.7. aikamme oli 3.42,7 ja harjoitusraveissa 29.8. 3.50. Ei siis mitään huippuhyviä aikoja, mutta niistä ainakin on helppo lähteä parantamaan. Ravireissut olivat epäonnistumisista huolimatta super hauskoja, vaikka välillä tekikin mieli heittää hanskat tiskiin. Epäonnistumisista oppii ja hyvillä mielin jatketaan kohti syksyn ja seuraavan kauden haasteita joita odotankin innolla!

Nämä Dirana-kuvat ovat siskoni ottamia 29.8. harkkareista

Käytiin Diranan ja ystäväni Nean sekä hänen poninsa kanssa hiiteillä radalla muutamaan otteeseen kesän aikana. Ainakin Diranalle teki hyvää päästä harjoittelemaan esimerkiksi ohittamista ja volttaamista kaverin kanssa. Noppakin pääsi kerran radalle hölkkäilemään Diranan kaveriksi ystäväni Tiian ohjastamana. Reissu oli oikein hauska, vaikka ponit vuoronperään esittelivätkin oikkujaan. Kyllä ne juoksivatkin innoissaan kunhan vaan saatiin ne ensin juoksemaan.

Tavoitteena oli käydä Nopan kanssa aktiivisesti radalla kirmailemassa ja salaa haaveilin myös, että olisin ajanut Nopalla yhden startin kesällä, mutta kaviokuumeen myötä kaikki haaveet sai heittää romukoppaan. Poni siis sairasti kaviokuumetta kesä-heinäkuun vaihteessa ja sen takia Noppa joutui stressaamaan pienessä hiekkatarhassa ja aina sieltä pois päästessään oli kuin lentoon lähdössä. Noppa kuitenkin parani suhteellisen äkkiä ja päästiin lenkkeilemään enemmän. Sairasloma teki tehtävänsä ja ponin maha kolminkertaistui ja kunto romahti täysin. Ensimmäisen saikun jälkeisen ajokerran jälkeen poni oli aivan hiessä, vaikka vaan kävelimme noin 2km. Pikkuhiljaa olen lisännyt lenkkien pituutta, mutta edelleen Nopan kunto on aivan nollilla.


Tässä loppukesästä olen kokeillut Nopan kanssa vähän ohjasajoakin ihan totisessa mielessä. Ennen ollaan vaan hölköteltiin menemään pitkin ajolenkkiä, mutta nyt olen alkanut vaatimaan enemmän. Alkuun Noppa yleensä vaan nakkelee niskojaan ja yrittää paeta paikalta laukkaspurteilla, mutta pienen kurinpalautuksen ja peltolaukkojen jälkeen se on rentoutunut kivasti ja kuunnellut jopa ääniapuja. Ollaan saatu tosi kivoja pätkiä etenkin ympyrällä ravissa! Laukan kanssa on vielä paljon tekemistä, sillä nyt peräpää lentää minkä ehtii ja laukka on epämääräistä kaahausta. Olen myös onnistunut kesän aikana opettamaan Nopan kumartamaan ja nostamaan huulta käskystä! Harmittaa, kun en ole saanut ketään kuvaamaan meidän menoa koko kesänä, mutta ehkä vielä saan uusia kuvia tässä syksyn aikana.


Ulkomailla en kesällä käynyt, mutta kiertelin eri kaupungeissa ihan Suomen sisällä. Kävin Lappeenrannassa tapaamassa kavereita, Kotkassa sekä Kajaanissa koiranäyttelyissä, Kuusamossa lomareissulla ja Jyväskylässä ponikuninkuusraveissa. Ponikunkkarireissu oli oikein onnistunut, vaikkakin suhteellisen rankka. Mentiin ensin aamulla äitini kanssa autolla Kuusamosta Kajaaniin ja sieltä jatkoin matkaa linja-autolla Jyväskylään, jossa tapasin ystäväni Nean ja suunnattiin Killerin raviradalle. Illalla kierreltiin vielä kaupungilla ja sunnuntaina mentiin taas katsomaan raveja. Ostin raveista Diranalle korvahuput ja Nopalle silatyynyn sekä nahkaisen y-rintaremmin, jonka perään olen kuolannut jo ties kuinka kauan.


Harmikseni ei päästy ponien kanssa uimaan kertaakaan koko kesänä! Järvien vesikin oli kyllä niin kylmää, ettei siellä huvittanut läträtä ilman ponejakaan. Monta unelmaa ja tavoitetta jäi toteuttamatta, mutta ensi kesänä sitten. Kesä oli kuitenkin kokonaisuudessaan oikein onnistunut pienistä harminaiheista huolimatta, koska sain tehdä asioita mistä pidän ilman stressiä koulusta. Ponien ajamista, pyöräilyä, kavereiden kanssa olemista ja jäätelön syömistä, mitä muuta voikaan toivoa!

Mikä oli teidän kesäloman kohokohta? 

31. heinäkuuta 2017

Raviponin vikaa?

Kyllä, tapahtuneesta on jo pian kolme viikkoa, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tätä postausta aiemmin. Tänään nimittäin kerron startista, jonka ajoin Diranalla Lieksassa 11.7.

Radalle saavuttiin hiukan aikataulusta myöhässä, kuten tyyliimme kuuluu, mutta aikataulu oli suunniteltu niin, että pieni myöhästyminen ei haitannut. Otin Diranan heti ulos kopista ja kävelytin sitä varikon ympäri. Poni jäi trailerille odottelemaan, kun minä kävin hakemassa voilokin sisäänkirjoituksesta ja ostamassa uuden raipan katkenneen tilalle. Trailerille palattuani aloin valjastaa Diranaa ja sain sille melko äkkiä kärryt perään. Päävarustuksessa meillä oli tällä kertaa lisäyksiä, sillä laitettiin laput ja tungettiin pumpulia korviin. Hiitillä oltiin todettu, että tuo yhdistelmä auttaa ponia keskittymään paremmin ja laukatkin olivat vähempänä niiden ansiosta. Lähdettiin kävelemään ympäri varikkoa heti, kun kaikki varusteet olivat päällä. Tällä kertaa en lämmittänyt Diranaa ollenkaan radalla, sillä siellä Dirana juoksisi ensimmäisen kierroksen kamalaa kyytiä, eikä jaksaisi itse startissa enää niin hyvin. Tyydyin siis hölkkäilemään varikolla ja tuo keino tepsi hyvin.

Kaikki postauksen kuvat ovat siskoni Venlan ottamia
Vihdoin tuli ponilähtöjen aika ja meidän lähtö kokoontui varikolle. Oltiin numero yksi, mutta käänteisestä numerojärjestyksestä johtuen menimme esittelyyn viimeisinä. Hakeuduin volttipaikalle ja aloin volttaamaan. Oli mukavaa olla johtamassa paalun volttia, sillä ei tarvinnut kiinnitää muiden menemisiin huomiota. Päästiin lähtemaan ja Dirana lähti matkaan hyvin. Etusuoran lopussa laukattiin muutaman askeleen verran, mutta tuomaristo ei näemmä huomannut, sillä emme saaneet laukkamerkintää. Pitkin matkaa meidän ohi tuli poneja, mutta en välittänyt niistä, sillä tavoitteena oli ainoastaan hyväksytty suoritus eikä hyvä sijoitus. Laukat oli herkässä, joten en pystynyt pyytämään Diranalta yhtään reippaampaa ravia. Jatkuvasti pelkäsin, milloin meidät kuulutetaan hylätyksi liikojen laukkojen takia, mutta niin ei kuitenkaan käynyt, eikä myöhemmin videolta katsottuna Dirana laukannutkaan niin usein kuin luulin. Maaliin saavuimme kahdeksasina kymmenestä ponista. Aika oli 3.42,7, eli ei kovin kova, mutta olen tosi tyytyväinen siihen, että meillä on vihdoin jonkinlainen ennätys josta lähteä parantamaan.


Startin jälkeen kävelytin Diranaa hetken varikolla, jonka jälkeen riisuin siltä varusteet ja huuhdoin enimmät hiet pois. Pakattiin poni tavaroineen kyytiin ja lähdettiin takaisin tallille. Tallilla huuhdoin hiet vielä uudemman kerran, sillä radalla vesi loppui kesken. Poni sai leipäpalan ja pääsi pihattoon lepäämään.

Seuraava startti meillä on 1.8. Lieksassa sekin. Tavoitteena olisi totta kai hyväksytty suoritus ja ennätyksen parantaminen muutamalla sekunnilla. Nyt tiedän entistä paremmin miten Diranaa täytyy ajaa, ettei se laukkaisi, mutta ravaisi reippaammin, mutta saa nähdä millä päällä poni on.

 Ovatko nämä tällaiset starttipostaukset mielestäsi mukavaa luettavaa?