31. joulukuuta 2017

Katsaus kuluneen vuoden tavoitteisiin

Vuosi 2017 alkaa olla taputeltu. Vuoden alussa kirjoitin postauksen "Tavoitteita alkaneelle vuodelle" ja tässä postauksessa olisi tarkoitus käydä läpi kyseisen postauksen tavoitteet.

Ensimmäisenä listassa lukee, että haluaisin päästä ajamaan edes yhden ravistartin lainaponilla. Tavoite siis toteutettu! Treeniponi löytyi heti vuoden alussa ja Diranan kanssa pääsimme kesällä ajamaan viisi virallista starttia ja neljästi harjoitusraveissa. Sain myös syksyllä ajaa tuttuni ponia Kassua harjoitusraveissa! Kassu oli varsin mukava ajettava, vaikkakin suustaan yllättävän vahva, eikä meinannut antaa laukkoja millään alas. Kokemus oli kuitenkin hauska ja oli kiva päästä ajamaan tutematontakin ponia.
Olen kuitenkin erittäin onnellinen siitä, että olen vihdoin päässyt toteuttamaan monien vuosien unelmani!

IMG_20171003_180224_761

Toisena listassa kerron, että haluaisin parantaa luottamusta Nopan kanssa. Tämän kohdalla en oikein osaa sanoa onnistuinko vai en. Kesällä Noppa totteli minua todella hyvin ja pystyin pitämään sitä metsässä irti, mutta nyt talven tullen meno on vähän muuttunut. Perus kävelylenkitkin aiheuttavat sillointällöin päänvaivaa, kun poni vaan näykkii ja rynnii minne mielii. Luotan nyt siihen, että tavalliseen tapaansa talven ja pimeän tulo ottaa ponia päähän, jonka takia se alkaa käydä levottomaksi. Toki on syksyn ja talven aikana ollut niitäkin hetkiä, kun poni on selvästi luottanut minuun ja totellut lähes täydellisesti. Riippuu niin paljon päivästä! Maastakäsittelyä ollaan kyllä tehty edellisvuotta enemmän, joka myös oli tavoitteenani.

Seuraavana listassa lukee, että haluan opettaa Nopalle kumarruksen ja juoksuttaessa ympyrällä pysymisen. Kumarruksen ainakin onnistuin opettamaan ja siihen olen todella tyytyväinen! Aiemmin Noppa vaan lähti peruuttelemaan, kun laitoin herkun etujalkojen väliin, mutta nyt kumarrus onnistuu ongelmitta. Juoksutusta ei olla juurikaan harjoiteltu, jonka saralla olen hiukan pettynyt itseeni, mutta ehkä me vielä ehditään. Kyllä Noppa kerran jo pysyi jopa ravissa ympyrällä, mutta se johtui siitä, että hangessa oli ura jota poni seurasi.

DSC_4359

Tarkoituksena oli päästä ponien kanssa uimaan useasti kesän aikana, mutta fakta on se, ettei käyty uimassa kertaakaan. Harmittaa suunnattomasti, sillä olisi ollut hauska nähdä tykkääkö Dirana vedestä, mutta ehkä ensi kesänä sitten.

Tavoitteena oli myös päästä käymään useasti raviradalla ja tämä toteutui. Diranan kanssa tuli etenkin alkukesästä käytyä ahkerasti radalla treenaamassa ja totta kai raveissakin tuli käytyä. Noppa pääsi mukaan vain muutaman kerran, sillä kärryjen kuljettamisesta radalle koitui hiukan ongelmia. Vuoden aikana tuli käytyä kai kuudella raviradalla, joko itse ajamassa tai katsojan roolissa!

DSC_1703-01

Viimeinen tavoite epäonnistui täydellisesti. Tarkoitus oli kirjoittaa ainakin 150 postausta, mutta en kirjoittanut edes kolmeakymmentä. En vaan keksinyt mitään kirjoitettavaa tai jos keksin, niin toteutus ei onnistunut niin kuin olisin toivonut. Ajattelin jatkuvasti, että kyllä vielä ehdin petrata, mutta toisin kävi. Videoitakin piti kuvata enemmän, mutta muistaakseni julkaisin vain yhden. Kuvasin kyllä kesällä muutaman, mutta en saanut niitä ikinä valmiiksi. Suoraan sanottuna siis olen laiminlyönyt blogihommat täysin, mutta en tee tätä, jos ei ole fiilistä tai ideaa. Tykkään kuitenkin todella paljon kirjoittaa ja kehittelen mielessäni paljon ideoita, mutta niiden toteuttaminen ei usein syystä tai toisesta onnistu. Blogin tilastoista myös huomaa, etten ole hirveästi julkaissut postauksia, sillä katselukerrat laskevat postaus postaukselta. Ehkä ensi vuonna saadaan tätäkin blogia hiukan aktivoitua!

Oikein hyvää uutta vuotta jokaiselle!


23. joulukuuta 2017

Tonttuponi-kuvapostaus

Pelkäsin jo, etten saa tänä vuonna Nopasta ollenkaan joulukuvia, mutta onneksi eilen pääsimme valoisan aikaan tallille. Siispä suunnattiin kameran ja tonttulakin kanssa pellolle kuvaamaan. Kuvista tuli ihan kivoja, vaikkakin sää oli kovin harmaa eikä Noppaa kiinnostanut muu, kun hangen alta ruohon kaivaminen. Kuvausten jälkeen lähdimme ajamaan Nopalla pulkasta käsin ja se oli super hauskaa. Kannattaa kokeilla mikäli siihen vaan tulee mahdollisuus! Noppakin vaikutti tykkäävän ja innostui jopa laukkaamaan. Toivotan kaikille meidän seuraajille vielä oikein mukavaa joulua ja onnea vuodelle 2018! Tässä teille nähtäväksi meidän joulukuvat vuosimallia  2017.

DSC_4238-01
1.

DSC_4212-01
2.

DSC_4297-01
3.

DSC_4253-01
4.

DSC_4352-01
5.


DSC_4346-01
6.

DSC_4263-01
7.

DSC_4386-01
8.

DSC_4491-01
9.

DSC_4486-01
10.

Löytyikö kuvista suosikkia?

21. marraskuuta 2017

Katsaus menneeseen kisakauteen

Viisi virallista starttia, neljät harjoitusravit ja kolme hylättyä suoritusta, virallinen ennätys 3,42.7, epävirallinen ennätys 3.28 ja tienestit kaksikymmentä euroa. Siinä lyhykäisyydessään minun ja Diranan ensimmäinen kisakausi. Tässä postauksessa kertoilen vähän, mistä lähdettiin keväällä liikkeelle, mitä kesän aikana raviradalla tapahtui ja mitä tavoitteita on ensi kaudelle. Postaus on lähinnä kirjoitettu itselleni, jotta voin vaikkapa vuoden päästä lueskella fiiliksiä tältä kaudelta, mutta jos jotakuta yhtään kiinnostaa, niin lukekaa ihmeessä loppuun!

Ensimmäistä kertaa Diranan kanssa käytiin raviradalla 21. toukokuuta. Silloin olin poniin tosi tyytyväinen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei tuo reissu mennyt yhtään hyvin. Dirana pysähteli kesken kierroksen ja varikon portin ohittaminen oli erittäin hankalaa, lähes mahdotonta. Myös peruuttelu oli tuolloin suuri ongelma niin varikolla, kuin radallakin. Siitä ei olla vieläkään päästy täysin eroon, mutta on se jo huomattavasti vähentynyt. Ensimmäisellä kerralla kun kellotimme, oli kierroksen aika noin 5 minuuttia pysähtelyineen. Harjoiteltiin sitten useaan otteeseen radalla kaverin kanssa. Välillä kaverina oli Noppa ja välillä ystäväni hänen poninsa kanssa. Suuret kiitokset Nealle treeniseurasta ja Tiialle Nopan ajamisesta! Tuolloin Dirana ei edes suostunut ohittamaan toista ponia, vaan veti käsijarrun päälle heti, kun tultiin toisen rinnalle. Alku oli hankala niin minulle, kuin ponillekin, mutta positiivisella ja päättäväisellä asenteella selvittiin siitä!

https://3.bp.blogspot.com/-9Nt5MiPqdX8/WTAmfGcxe9I/AAAAAAAAWzk/HhyYXa9pBDIij33z_4T-IzivBRclidQaQCLcB/s1600/DSC_7403_Fotor.jpg

Lopulta tuli aika ilmoittautua ensimmäiseen starttiin, jonka oli tarkoitus olla 6.6. Jätin Diranan siitä kuitenkin pois suuongelmien ja yleisen turvallisuuden kannalta, sillä pelkäsin, että Dirana saa kilpailukieltoa vaarallisen käytöksen takia, jos se aloittaa peruuttelun raveissa. Pari viikkoa lisää treeniä ja ensimmäisen startti ajettiin 20.6. Tarkemmin ensimmäisestä startista voit halutessasi lukea klikkaamalla tästä. Varikon portti olikin edelleen liian suuri houkutus ja meidät hylättiin kävelyn takia. Seuraava startti ajettiin harjoitusraveissa 30.6. ja sama meno jatkui sielläkin. Poni livahti radan sisäpuolella olleen varikon puolelle, joten hylkäyksen syy oli radalta poistuminen. Tässä linkki kyseisestä startista kertovaan postaukseen.

Tässä vaiheessa laukat alkoi olla ongelma, joten kokeiltiin hiitillä lappuja. Niistä olikin suuri apu eikä Dirana laukkaillut ollenkaan. Kolmas kerta toden sanoo ja hyväksytty suoritus saatiin kolmannessa startissa 12.7. Aika oli 3.42,7 eikä laukkoja tainnut tulla yhtään. 1.9. ajettiin taas startti ja silloin meidät hylättiin liioista laukoista, sillä Dirana otti nokkiinsa ympärillä hälisevistä äänistä. Tuolloin ajattelin, että meidän kausi loppui siihen, mutta startattiin vielä kuukauden päästä Kajaanissa ja välissä ajettiin kahdet harjoitusravit, ensimmäisissä oltiin ainoa ponivaljakko ja ajaksi saatiin 3.50. Toisissa harkkareissa oli runsain määrin kirikavereita ja se näkyi heti ajassa, joka oli tuolloin 3.37. Kajaanin startissa laput ja huput lamaannuttivat ponin täysin eikä se reagoinut millään lailla käskyihin tai muihin poneihin, joten aika oli erittäin surkea 4.18. Dirana ei kuitenkaan laukannut, saatikka yrittänyt poistua radalta ja saatiin tuolloin meidän ensimmäinen rahasija, sillä lähdössä oli niin vähän poneja. Kyseisen startin jälkeen taisin suutuspäissäni päästää suustani lauseet "Miks ees lähin tänne?" ja "En kyllä aja tällä ponilla enää ikinä", mutta ei se niin huonosti mennytkään näin myöhemmin ajateltuna.




Salaa olin haaveillut, että saataisiin vielä tällä kaudella alitettua aika 3.30 ja onnistuihan se, kun 22.10. käytiin vielä syksyn viimeisissä harjoitusraveissa. Siellä poni yllätti täysin kipittämällä kierroksen ajassa 3.28! Ensimmäistä kertaa koskaan se lähti radalla tosissaan juoksemaan, vaikkakin laukat vähän häiritsivät, sillä kokeilin ajaa ilman huppuja ja lappuja. Kausi päätettiin 12.11. Joensuussa erittäin kovassa lähdössä. Otettiin laput ja huput pois sillä uhalla, että poni laukkaisi. Ikinä ennen en ollut jännittänyt yhtäkään starttia noin paljoa ja se ei ollut hyvä juttu, sillä olen huomannut, että minun jännitys ja epävarmuus tarttuu erittäin herkästi Diranaan, jolloin se alkaa oikkuilemaan. Startti sujui ihan kivasti, mutta takasuoran lopussa ja maalisuoralla vauhti vaan hidastui hidastumistaan. Päästiin kuitenkin hyväksytysti maaliin saakka ja aika oli 3.49.


Ensi kaudella yritetään päästä mahdollisimman usein starttaamaan, jotta saataisiin lisää kokemusta ja ruttinia kilpaa ajamiseen. Pitää vaan toivoa, että olisi mahdollisimman paljon lähtöjä meille hitaammillekkin. En pistäisi pahakseni, vaikka ennätys paranisi tai menestystä tulisi, mutta se ei ole pääasia. Pääasia on se, että pääsen kokemaan lisää hauskoja hetkiä ponien parissa ja tutustumaan uusiin ihmisiin!

Kaudesta jäi kokonaisuudessaan oikein hyvä mieli, vaikkakaan menestystä ei tullut. Sain kuitenkin koulittua oikkuilevasta ja lihavasta karvapallosta suhteellisen hyväkuntoisen ja toimivan harrastekaverin itselleni, vaikkakin on se edelleen ihan raakile. Pääasia on se, ettei Dirana enää yritä pysähdellä tai sännätä suorinta tietä ulos varikon portista. Pitkälle olen päässyt jo sillä, etten ota tätä hommaa kovin vakavasti, vaan osaan nauraa epäonnistumisille ja oppia niistä. Itselleni tärkeintä ei ole pärjääminen, vaan se, että saan tehdä sitä mistä tykkään ja ennen kaikkea pitää hauskaa, saada uusia muistoja sekä kartuttaa kokemusta.

DSC_2933-01

3. lokakuuta 2017

Ehkä me vielä joskus pärjätään

DSC_3062-01
Kajaanista ei ole yhtäkään kuvaa joten postauksen kuvat on otettu 10.9. harjoitusraveista Lieksassa.
Sunnuntaina oli pitkästä aikaa vuorossa ravit Diranan kanssa. Aamulla suuntasimme traileri auton perässä hakemaan Diranaa. Poni tavaroineen kyytiin ja auton nokka kohti Kajaanin ravirataa. Dirana oli ihan unessa ja jouduimme suunnilleen kantamaan sen pois karsinasta. Matkalla otimme ystäväni Tiian kyytiin Nurmeksesta. Paikan päälle saavuimme vähän yhdentoista jälkeen, eli riittävän ajoissa, sillä startti oli klo 12.30. Äiti ja siskoni jäivät ottamaan Diranaa kopista ulos sillä aikaa, kun minä ja Tiia lähdimme käymään sisäänkirjoituksessa ja valjasautossa. Autolle palattuani aloin valjastaa Diranaa ja saatuani kärrit perään lähdin lämmittämään. Lämmityksen ajaksi jätin laput ja huput pois, jotta poni saa katsella ympärilleen ja tutustua uuteen paikkaan sekä karistella viimeisetkin unenrippeet pois.

Lämmitys meni miten meni. En lämmittänyt ollenkaan radalla, vaan pelkästään varikolla. Dirana painoi ohjalle ihan kamalasti ja vei minua ympäri varikkoa miten mielii. Lopulta en enää edes yrittänyt saada sitä kävelemään, vaan annoin juosta toisen ponin perässä. Ei ollut fiksu idea, sillä toisen ponin lähtiessä eri suuntaan kuin me, alkoi pukkirodeot ja peruuttelut. Sain Diranan kuitenkin nopeasti jatkamaan eteenpäin. Otin vielä muutaman reipaamman pätkän ison hevosen perässä ja ne sujuivat oikein hyvin, mutta jarrut olivat hukassa ja välillä poni menikin pukkilaukkaa minun roikkuessani kaikin voimin ohjissa. Lämmityksen jälkeen annoin Diranan seistä hetken aikaa trailerin perässä ja laitoin sille huput sekä laput päähän, jotta se ei laukkailisi startissa.

DSC_3061-01

Suuntasin kokoontumisrinkiin omalle paikalleni ja pian ponilähtö jo kuulutettiinkin radalle. Menimme esittelyyn viimeisinä, sillä meidän numero oli yksi. Esittelyssä pyysin Diranalta vielä reippaampaa pätkää ja se vastasi pyyntööni ihan hyvin, muttei yhtä hyvin kuin varikolla. Volttaus sujui ongelmitta, mutta meno hyytyi heti kun saimme lähteä. Käskin käskemästä päästyäni, jotta Dirana lähtisi juoksemaan edes vähän reippaampaa, mutta ei se saanut vaihdetta silmään koko kierroksen aikana. Kaikki muut lähdön ponit pääsivät meistä heittämällä ohi, eikä Dirana lähtenyt yhtään reippaampaa edes niiden perään. Maalisuoralla yritin vaan pitää Diranan ravilla maaliviivalle saakka, jottei meitä hylättäisi. Ponin pää painui maahan ja meno oli käsittämättömän tahmeaa, mutta päästiin kuin päästiinkin ravilla maaliin ja saatiin hyväksytty suoritus. Aika oli 4.18, eli huomattavasti ennätystä huonompi. Muutenhan startti meni ihan hyvin, sillä Dirana ei edes yrittänyt laukata saatikka poistua radalta, mutta aikaan en ole lainkaan tyytyväinen.

Laitan tahmeuden uuden paikan sekä lappujen ja huppujen syyksi, sillä lämmityksessä Dirana meni oikein hyvin ilman lappuja ja huppuja. Aiemmin Dirana keskittyi liikaa ympäristöön eikä juoksemisesta siksi tullut mitään, joten laitettiin sille laput ja huput. Nyt se kuitenkin vaipuu liikaa omiin ajatuksiinsa eikä välitä käskyistä tai muista poneista tippaakaan. Seuraavalla kerralla otetaan ainakin laput pois ja laitetaan sekki. Pitää yrittää päästä tämän syksyn aikana starttaamaan vielä kerran, mutta saa nähdä löytyykö sopivia lähtöjä.

2017-10-03_01-19-05